Metsätalouden ja porotalouden keskinäiset vaikutukset ja suhteen muutokset Pohjois-Suomessa

Artikkelissa tarkastellaan metsatalouden ja porotalouden keskinaisia vaikutuksia seka naiden elinkeinojen valisten suhteiden muutoksia erityisesti ekologisten vaikutusten nakokulmasta. Metsatalouden ja porotalouden paallekkainen maankaytto on aiheuttanut kiistoja elinkeinojen valille Pohjois-Suomessa jo yli sadan vuoden ajan. Monet voimaperaiset metsatalouden toimenpiteet, kuten avohakkuut ja auraus, ovat vaikuttaneet haitallisesti porotalouteen 1950-luvulta lahtien. Metsataloustoimet ovat vahentaneet, pirstaloineet ja heikentaneet porolaitumia, erityisesti luppoisia vanhoja metsia, haitanneet poroja ja vaikeuttaneet poronhoitotoita. Toisaalta porotalous on paikoin myos koettu metsataloutta heikentavaksi toiminnaksi, mutta sen vaikutukset metsatalouteen ovat olleet enimmakseen marginaalisia. Poro- ja metsatalouden harjoittajille osoitetun kyselytutkimuksen mukaan elinkeinojen valiset suhteet ovat parantuneet viime vuosikymmenten aikana Metsahallituksen ja paliskuntien valille kehitetyn neuvottelumenettelyn ansiosta. Elinkeinon harjoittajien mukaan myos yksityis- ja yhteismetsatalouden ja porotalouden valille tulisi kehittaa vastaava, mutta vapaaehtoinen neuvottelumenettely. Lisaksi metsataloudessa tulisi hyodyntaa nykyista enemman porotalouden vaatimuksiin mukautettuja toimenpiteita, jotka tahtaavat metsien eri-ikaisrakenteeseen, vanhojen metsien saastamiseen, hakkuutahteiden korjuuseen poroille tarkeilta, jakalaisimmilta laitumilta, mahdollisimman kevyeen maanpinnan kasittelyyn ja luontaiseen uudistamiseen.